Robert Plot and Scrotum humanum: The Weird Early History of Paleontology - Appendix

Eduard Riou’s (1833–1900) depiction of an Ichthyosaurus and a Plesiosaurus, from Louis Figuier’s (1819–1894) book La terre avant le deluge (1863)

I originally began writing the Scrotum humanum case in Finnish, before agreeing to publish it in Extinct, at which point I translated what I had already written and wrote the rest of the text in English. However, as the text originally began in Finnish, I had also made my own translation from the original German poem by Scheffel into Finnish. Part of the Finnish translation was published in Tieteessä Tapahtuu as part of the Finnish version of the text. I post the original poem, along with the full English translation, and my own Finnish translation as an appendix to the earlier post.

Der Ichthyosaurus by Joseph Victor von Scheffel (1828-1886)

Es rauscht in den Schachtelhalmen,

Verdächtig leuchtet das Meer,

Da schwimmt mit Tränen im Auge

Ein Ichthyosaurus daher.

Ihn jammert der Zeiten Verderbnis,

Denn ein sehr bedenklicher Ton

War neuerlich eingerissen

In der Liasformation.

“Der Plesiosaurus, der Alte,

Er jubelt in Saus und Braus,

Der Pterodactylus selber

Flog neulich betrunken nach Haus.

Der Iguanodon der Lümmel

Wird frecher zu jeglicher Frist,

Schon hat er am hellen Tage

Die Ichthyosaura geküßt.

Mir ahnt eine Weltkatastrophe,

So kann es ja länger nicht geh'n;

Was soll aus dem Lias noch werden,

Wenn solche Dinge gescheh'n?”

So klagte der Ichthyosaurus,

Da ward es ihm kreidig zu Mut,

Sein letzter Seufzer verhallte

Im Qualmen und Zischen der Flut.

Es starb zu derselbigen Stunde

Die ganze Saurierei,

Sie kamen zu tief in die Kreide,

Da war es natürlich vorbei.

Und der uns hat gesungen

Dies petrefaktische Lied,

Der fand's als fossiles Albumblatt

Auf einem Koprolith.

The Ichthyosaurus

The rushes are strangely rustling,

The ocean uncannily gleams,

As with tears in his eyes down gushing,

An Ichthyosaurus swims.

He bewails the frightful corruption

Of his age, for an awful tone

Has lately been noticed by many

In the Lias formation shown.

The Plesiosaurus, the elder,

Goes roaring about on a spree;

The Plerodactylus even

Comes flying as drunk as can be.

The Iguanodon, the blackguard,

Deserves to be publicly hissed,

Since he lately in open daylight

The Ichthyosaura kissed.

The end of the world is coming,

Things can't go on long in this way;

The Lias formation can't stand it,

Is all that I've got to say!”

And all of the piggish Saurians

Died, too, on that dreadful day;

There were too many chalks against them,

And of course they'd the devil to pay.

And this petrifideal ditty?

Who was it this song did write?

'Twas found as a fossil album leaf

Upon a coprolite.

(eng. transl. Charles Godfrey Leland, 1824-1903)

 

Ichthyosaurus

Kävi hiljaa kohina kortteissa

Meri kummana kimaltui

Kyyneleet silmissä kosteissa

Ichthyosaurus ui.

 

Surren aikansa rappeutumista

Joka kirjailtu kirjaimin valkein

On Liakseen katkeraan sävyyn

Ja säilyy vain kivin ja kalkein.

 

”Niin Plesiosaurus, tuo vanhin

Pauhaten antaa se mennä

Eikä Pterodactylus myöskään

Selvinpäin enää pesäänsä lennä.

 

Ja Iguanadon, sen röyhkeys

Korvaa kerroksen vanhan uudella

Yrittää kesken kirkkaimman päivän

Ichthyosauraa suudella.

 

Tuhon enteet jo ilmassa siintää

Ei enää kauan voi jatkua näin

Vaan miten käy Liaksen kirjon

Kun käy maailma loppua päin.”

 

Niin valittaa Ichthyosaurus

Vahtivuoronsa kalkkisen päättää

Kohinassa aallon ja kuohun

Huokauksen viimeisen päästää.

 

Ja aikaan sen samaisen hetken

Kuoli koko saurusten suku

Keskellä kalkin ja liidun

Päättynyt oli se luku.

 

Ja tämän kivisen elämän laulun

Soinnut, ne yhteen liitin

Kun löysin tuon fossiilikirjan

Keskeltä koproliitin

(suom. Jan Forsman)